Maailman paras laihdutusruoka

Myytinmurtajat löysi testissään tuotteen, joka ei sisällä lainkaan rasvaa, sokeria tai suolaa. Tämä terveystuote on myös suhteellisen vähäkalorinen. Nyt kaikki syömään pahvia!

Mikäli olet aiemmin nauttinut Kellogg’sin Special K -muroja tai Weetabixia, siirtyminen pahviin aamiaisella ei todennäköisesti osoittaudu kovin radikaaliksi muutokseksi.:)

Omituinen näytelmä

Omituinen näytelmä

esitysaika ja paikka: 2000-luku, hyvin monessa maassa

rooleissa:

Ihan Tavallinen Hihhuli = ITH – harras kristitty uskova ja hyvä ihminen, joka pyrkii käännyttämään vastentahtoisia kanssaihmisiään oman vakaumuksensa kannattajiksi

ViherPiipertäjä Hihhuli = VPH – harras luomu-uskova ja hyvä ihminen, joka pyrkii käännyttämään vastentahtoisia kanssaihmisiään oman vakaumuksensa kannattajiksi

1. näytös, jossa ITH ja VPH väittelevät seksistä

ITH: Seksi on Saatanasta!

VPH: Paha seksi on paha, mutta hyvä seksi on hyvä. Ja joskus on hyvä, ettei ole seksiä ollenkaan.

ITH: Ehkäisy on Saatanasta!

VPH: E-pillerit ovat pahan lääkärikunnan paha keksintö, joka turmelee naiset.

ITH: Porno on Saatanasta!

VPH: Porno on pahinta pahaa seksiä mitä maan päältä löytyy.

ITH: Sadomasokismi on Saatanasta!

VPH: Se on todella pahaa seksiä. Eikä paha seksi ole kivaa, koska se on pahaa.

ITH: Vapaa seksi on Saatanasta!

VPH: Niin, e-pillereiden mahdollistama vapaa seksi todella teki pahaa perheille ja perhearvoille. Meidän aikanamme pitäisi ehdottomasti lisätä yhteisöllisyyttä, mutta ei missään seksiyhteisöllisyyden mielessä. Koska perheiden ja ystävien muodostama yhteisö on lämmin ja herttainen, eikä siihen kuulu mitään pahaa.

ITH: Seksi pois televisiosta!

VPH: Olen aivan samaa mieltä, tarvitsemme lisää hyviä ja herttaisia ohjelmia.

Lopuksi ITH ja VPH vaihtavat keskenään itse huovutettuja sydämiä ja halaavat hyvästiksi.

Ruoka oli pahaa ja sitä oli riittävästi

Haluatko elää pitkään vai elää nautiskellen jokaisesta päivästä?

Suomessa voi oikein hyvin kituutella pitkään. Suomalainen ruokakin on nykyään niin terveellistä, ettei siinä ole suolaa, rasvaa eikä mausteita. Sen sijaan suomalainen ruoka on hyvin kypsennettyä, jotta kaikki pahat pikku pöpöt ovat taatusti kuolleet.

Perheravintolavertailun voittaja sai parhaat pisteet ruokalistasta. Siltä löytyi kaikkein suurin valikoima terveellisiä vaihtoehtoja. Lisäksi ravintolassa oli leikkitila pienille mölyapinan aluille. Pisteet siitä! Ruoka oli sen sijaan testin huonointa. Mutta mitä väliä, kunhan se on terveellistä.:)

Pariskunta meni paremman luokan ravintolaan. Koska se oli paremman luokan ravintola ja he alempaa keskiluokkaa, oli tyytyminen listan halvimpaan annokseen. “Club Sandwich tällaisessa paikassa kuulostaa ihan hyvältä, varmasti se on parempaa kuin mäkkärin hampurilainen”, sanoi vaimo. Mutta yllätys yllätys, sehän olikin vain kuivakka kolmioleipä, jonka kanatäyte maistui kaupan halpojen broilerisuikaleiden hunajamarinadilta. “Olisimme saaneet samanlaisen aseman kiskalta hintaan 3,50 eikä olisi vituttanut yhtään.”

Pariskunta oli myös käynyt testivoittaja-perheravintolassa, koska se oli edullinen ja sijainniltaan mainio. Lounasaikaan sitä vasta kannattaakin mennä ravintolaan! Härkäruukku, nam nam. Mutta yllätys yllätys, suolaton, vähärasvainen ja mauton herkku killui vetisellä riisipedillä.

Onneksi kotiruoka sen sijaan on hyvää, varsinkin vanhemman sukupolven tekemä. Vanhaan aikaan sitä sentään osattiin kokkailla rauhallista slow foodia punaisissa pikku mökeissä kukoistavan puutarhan keskellä. Niinpä pariskunta meni vanhusten luokse syömään. Mutta voi! Kaikki oli sielläkin suolatonta, vähärasvaista ja uunissa kuivahtanutta.

Aikoinaan kysyttiin eräältä asiantuntijalta, miksi ranskalainen patonki on niin paljon parempaa kuin suomalainen, onhan kummassakin samat raaka-aineet. Asiantuntija vastasi, että jos Suomessa olisi sallittua käyttää yhtä paljon suolaa kuin Ranskassa, meilläkin olisi hyvää patonkia. Tosin hintaero 85 cent vastaan 2,50 € tuskin tällä poistuisi. Suomalainen maksaa itsensä kipeäksi ruuasta, joka ei maistu miltään.

Olipa kerran…

Olipa kerran McDonalds-perheravintola. Siellä keksittiin antaa leluja lasten aterioiden kylkiäisenä. Lelut oli suunniteltu mahdollisimman montaa lasta miellyttäviksi. Ne olivat klassisen animaatiosarjan hahmoihin perustuvia, eikä lelujen kesken ollut mitään oleellisia värieroja.

Eräänä päivänä perheravintolaan saapui aivan tavallinen perhe – isä, äiti, tyttö ja poika. He tilasivat ateriansa ja samalla lapset saivat valita itselleen mieleiset lelut. Tyttö sanoi: “Minä haluan tuollaisen, se on paljon kivempi kuin tuo toinen, mikä näyttää tosi tylsältä!” Mutta äiti vastasi hänelle: “Et voi saada sitä minkä haluat, koska se on poikien lelu. Se toinen on tyttöjen lelu, sitä voi pitää ranteessa.” Ja tyttö ymmärsi, ettei hän tyttönä voinut mitenkään saada sitä, mikä oli pojille tarkoitettu.

Sen pituinen se. Tarinan opetus on, että luulitpa edistystä tapahtuneen miten paljon tahansa, aina joku todistaa luulosi vääriksi.